Hae
Jannina Niskala

Lasten ruutuaika – Mikä on hyvä määrä?

Asia joka on pohdituttanut enemmänkin viimeaikoina on meidän lasten pelaaminen. Olen tähän asti ollut todella tiukka siitä tai meillä ei ole siis padit ja muut olleet käytössä ollenkaan. Pitkillä automatkoilla pohjoiseen, lapset ovat saaneet katsella piirrettyjä ja pelata ajankuluksi. Muuten eivät ole pelejä edes kaivanneet. Mutta nyt kun Ellen on aloittanut eskarin, on alkanut älylaitteet ja niiden tarve, puskemaan joka paikasta. Pelejä on moneen lähtöön, eli ne myös kehittävät lasta hyvään suuntaan mutta millainen lasten ruutuaika on sopiva?

 

lasten ruutuaika

Eskarilaisella on omassa käytössään xplora puhelinkello, koska en halunnut omaa kännykkää vielä hankkia. Nyt tytöt pelaavat minun vanhalla puhelimella ja iskän vanhalla padilla.

 

LAsten ruutuaika

Ruutuaikaanhan lasketaan mukaan siis kaikki ruudun edessä käytetty aika eli ei pelkästään pelaamista. THL:n mukaan alle kouluikäisellä ruutuajan pitäisi olla alle kaksi tuntia päivässä, mikä on aika vähän jos siihen laittaa kaiken ruudun äärellä vietetyn ajan. Meillä ainakin piirrettyjä katsoen saattaa, päivästä riippuen, mennä jo yli tunti. Joskus menee enemmänkin, esimerkiksi tänään aamulla lapset ovat itse heränneet aamulla noin seitsemän aikaan ja yhdeksältä kutsuin aamupalalle. Siihen ei enää paljoa mahdu pelaamista. No eihän se siis maailmaa kaada vaikka ruutuaika menisikin tuosta joskus yli, jos se kuitenkin jotenkin pysyy aisoissa. Enemmän tässä nyt minulla hiertää se pelaaminen ja sen JATKUVA vinkuminen.

 

lasten ruutuaika

Arkena saa pelata 30 min. ja vapaapäivänä 60min.

 

”saadaanko pelata? koska saa pelata?”

Tuntuu, että heti aamusta alkaa vinkuminen.. Koska saa pelata? Saadaanko pelata? Tämä tuntuu olevan kuin huumetta. Kerran tai kaksi kun antoi pelata, niin jankuttaminen jää päälle. Ja koska pelaamiseen ei ole koskaan ollut mitään sääntöjä niin jatkuva kieltäminen on tuonut kaikille mielipahaa. Tämän mielipahan hillitsemiseksi ollaan laitettu pelaamiselle rajat. Arkena saa pelata illalla 30min. ja viikonloppuna 60min. Katsotaan miten tämä tulee pitämään ja kuinka siihen totutaan.

En oikein tiedä, että miksi tämä pelaaminen on niin mörkö minulle ja ihan kuin piirrettyjen katsominen olisi yhtään sen parempi. Pelit ovat itseasiassa monilta osin paljon kehittävämpiä, kuin piirretyt. Itse olen kuitenkin ehkä hieman kalkkis tässä aiheessa ja mielestäni esimerkiksi kirjan lukeminen on parempi mitä pelaaminen. Toki kirjoja voi lukea myös älylaiteesta tai kuunnella kuulokkeilla. Ehkä en vain ymmärrä täysin pelaamista, koska en ole itse siitä hirveästi koskaan innostunut. Eikä meillä pelaa myöskään mies, vaikka ostin hänelle pleikkarin jokunen vuosi sitten kun ajattelin sen jotenkin kuuluvan asiaan. Toisaalta hyvä vain ettei se pleikkari viehättänyt sen enempää, ja nyt pölyttyy hyllyssä. En ehkä osaisi olla parisuhteessa missä toinen pelaa luurit korvilla päivästä toiseen.

Sain hyviä kommentteja puolesta ja vastaan kun kysyin asiaa instagramissa ja niitä saa kirjoittaa myös tänne. Ehkä minäkin voin oppia tästä jotain lisää. Mä luulen, että kaikkein eniten tässä ärsyttää tuo kinuminen ja mankuminen, eikä se itse pelaaminen. Ehkä me uusien selkeiden sääntöjen myötä selvitään tästä 🙂

Nyt kannattaa alkaa miettimään DIY joululahjoja viimeistään. Kirjoitin paljon viime jouluna ja pääset yhteen kirjoitukseen TÄSTÄ

Uusi ura – Ensimmäinen viikko kohta takana!

Huhhah heijakkaa!! Maanantaina alkoi uusi ura markkinointisuunnittelijana IAB Finlandilla. Siitä lähtien on ollut melkoista pyöritystä, koska markkinoinnin maailma ja toimistotyö poikkeaa niin radikaalisti aiemmasta työstä anestesiahoitajana. Sain maanantaina heti uuden työkoneen ja puhelimen käyttööni ja tutustuin uuteen työpisteeseeni bulevardin Spaces tiloissa. Vaikutin varmastikin joltain kehitysmaan lapselta, joka saapuu sivistyksen keskelle. Sain hyvää kahvia suoraan automaatista ja riippuen kerroksesta, siihen sai itse vaahdottaa maidon mukaan. Jokainen hoitoalalla työskentelevä tai ainakin suurin osa pystyy jotenkin samaistumaan tähän fiilikseen, ettei niitä Juhlamokka paketteja tarvitse viedä töihin ja kahvitauolla ei ole tarjolla mokkamasterin pohjalle palanutta tervaa. Ja hei kauramaitoa ei tarvitse itse kiikuttaa sinne.

 

uusi ura

 

uusi ura ja uusi jannina

On aikamoinen muutos hypätä sairaalamaailmasta ja sairaanhoitajan töistä,  markkinointiin ja sisällöntuotantoon. Ja vaikka minulla on nyt menossa perehdytys ja varmasti hommat tästä kiihtyvät, niin sairaanhoitajan mittarilla en ole juurikaan mitään tehnyt. Vaikka olenhan minä tehnyt paljonkin kaikkea. Se vaan, että en ole vielä itkenyt kertaakaan, en ole juossut mihinkään, ei ole tullut hiki tai paniikki ei ole iskenyt. Kaikki ihmiset jotka olen kohdannut, ovat puhuneet minulle asiallisesti. Näin ei hoitoalalla aina ole.

Muistan ensimmäisen vuoden valmistumisen jälkeen, joka oli kaikkein vaikein minun sh uran aikana. Olin aivan loppu joka päivä ja tunsin todella suurta riittämättömyyden tunnetta päivittäin. Itkin usein oloani ja väsymystä töissä ja kotona. Mutta tiesin kuitenkin kokoajan, että tiedon karttuessa tilanne tulee helpottamaan. Nooooo! mutta nyt tilanne on eri ja toki olen myös kymmenen vuotta vanhempi ja kokeneempi nyt. Hoitoalasta on ollut varmasti paljon minulle hyötyä ja se on kehittänyt minusta painetta sietävän vahvan olennon myös muille aloille. Ja tätä puolta itsestäni meinaan hyödyntää uudella alalla vahvasti.

etätyö vs. toimistotyö

Uusi ura sallii myös kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia ja saankin tehdä noin 60% työajasta etänä kotona. Mikä on älyttömän hyvä ratkaisu, koska sosiaalisena ihmisenä kaipaan ihmisiä ympärilleni ja seuraa ja samalla saan hyödyntää kotona työskentelemisen joustavuuden. En haluaisi työskennellä kokonaan kotoa, koska todella kaipaan ihmisiä ympärilleni ja minun pitää päästä ulos kotoa ja liikkumaan. Toimisto sijaitsee melko pitkällä näin Lohjalta katsottuna mutta muutamana päivänä viikossa se ei haittaa ollenkaan. Olin toimistolla maanantaina ja tiistaina ja päivät venyivät noin 12 tunnin mittaisiksi. Kotona työskennellessä ajasta putoaa 3h pois koska matka sängystä kahvinkeittimen kautta työhuoneeseen on hiukan lyhyempi. Toimistotyöhön siirtymisessä on  vuosia sairaanhoitajana toimineelle ihmiselle muutama haaste. Hiukset pitää harjata aamulla ja verkkarit ei ole ihan toimistokelpoiset vaatteet. Eli minun kaapistani loppuvat vaatteet ja tukkaakin pitäisi oppia laittamaan meikkaamisen ohella. No nämä nyt ovat pieniä haasteita.

 

uusi ura

 

opinnäytetyö

Minulla oli tavoitteena saada tämä helvetinperkele valmiiksi ennen töihin siirtymistä. Julkaisuseminaari oli viime viikolla ja nyt olisi edessä vielä tehdä pieniä muutoksia ja hyväksyttää suomenkielinen tiivistelmä, kääntää se englanniksi ja hyväksyttää se englannin lehtorilla. SItten se olisi pikkuhiljaa palautuskunnossa. Nyt en tosin ole sille tehnyt yhtään mitään, enkä ole uhrannut oikeastaan yhtään ajatusta sille tämän viikon aikana. Koitan saada työn viimeisteltyä mahdollisimman nopeasti kyllä mutta nyt just päähän ei mahdu juurikaan uutta tietoa. Kaikki aikanaan!

 

Tässä ensimmäisiä tuntojani tältä viikolta. Tulen varmasti jakamaan tuntojani tältä matkalta enemmänkin. Lue myös edellinen postaukseni Huijarisyndroomafiiliksistä