Hae
Jannina Niskala

Lasten ruutuaika – Mikä on hyvä määrä?

Asia joka on pohdituttanut enemmänkin viimeaikoina on meidän lasten pelaaminen. Olen tähän asti ollut todella tiukka siitä tai meillä ei ole siis padit ja muut olleet käytössä ollenkaan. Pitkillä automatkoilla pohjoiseen, lapset ovat saaneet katsella piirrettyjä ja pelata ajankuluksi. Muuten eivät ole pelejä edes kaivanneet. Mutta nyt kun Ellen on aloittanut eskarin, on alkanut älylaitteet ja niiden tarve, puskemaan joka paikasta. Pelejä on moneen lähtöön, eli ne myös kehittävät lasta hyvään suuntaan mutta millainen lasten ruutuaika on sopiva?

 

lasten ruutuaika

Eskarilaisella on omassa käytössään xplora puhelinkello, koska en halunnut omaa kännykkää vielä hankkia. Nyt tytöt pelaavat minun vanhalla puhelimella ja iskän vanhalla padilla.

 

LAsten ruutuaika

Ruutuaikaanhan lasketaan mukaan siis kaikki ruudun edessä käytetty aika eli ei pelkästään pelaamista. THL:n mukaan alle kouluikäisellä ruutuajan pitäisi olla alle kaksi tuntia päivässä, mikä on aika vähän jos siihen laittaa kaiken ruudun äärellä vietetyn ajan. Meillä ainakin piirrettyjä katsoen saattaa, päivästä riippuen, mennä jo yli tunti. Joskus menee enemmänkin, esimerkiksi tänään aamulla lapset ovat itse heränneet aamulla noin seitsemän aikaan ja yhdeksältä kutsuin aamupalalle. Siihen ei enää paljoa mahdu pelaamista. No eihän se siis maailmaa kaada vaikka ruutuaika menisikin tuosta joskus yli, jos se kuitenkin jotenkin pysyy aisoissa. Enemmän tässä nyt minulla hiertää se pelaaminen ja sen JATKUVA vinkuminen.

 

lasten ruutuaika

Arkena saa pelata 30 min. ja vapaapäivänä 60min.

 

”saadaanko pelata? koska saa pelata?”

Tuntuu, että heti aamusta alkaa vinkuminen.. Koska saa pelata? Saadaanko pelata? Tämä tuntuu olevan kuin huumetta. Kerran tai kaksi kun antoi pelata, niin jankuttaminen jää päälle. Ja koska pelaamiseen ei ole koskaan ollut mitään sääntöjä niin jatkuva kieltäminen on tuonut kaikille mielipahaa. Tämän mielipahan hillitsemiseksi ollaan laitettu pelaamiselle rajat. Arkena saa pelata illalla 30min. ja viikonloppuna 60min. Katsotaan miten tämä tulee pitämään ja kuinka siihen totutaan.

En oikein tiedä, että miksi tämä pelaaminen on niin mörkö minulle ja ihan kuin piirrettyjen katsominen olisi yhtään sen parempi. Pelit ovat itseasiassa monilta osin paljon kehittävämpiä, kuin piirretyt. Itse olen kuitenkin ehkä hieman kalkkis tässä aiheessa ja mielestäni esimerkiksi kirjan lukeminen on parempi mitä pelaaminen. Toki kirjoja voi lukea myös älylaiteesta tai kuunnella kuulokkeilla. Ehkä en vain ymmärrä täysin pelaamista, koska en ole itse siitä hirveästi koskaan innostunut. Eikä meillä pelaa myöskään mies, vaikka ostin hänelle pleikkarin jokunen vuosi sitten kun ajattelin sen jotenkin kuuluvan asiaan. Toisaalta hyvä vain ettei se pleikkari viehättänyt sen enempää, ja nyt pölyttyy hyllyssä. En ehkä osaisi olla parisuhteessa missä toinen pelaa luurit korvilla päivästä toiseen.

Sain hyviä kommentteja puolesta ja vastaan kun kysyin asiaa instagramissa ja niitä saa kirjoittaa myös tänne. Ehkä minäkin voin oppia tästä jotain lisää. Mä luulen, että kaikkein eniten tässä ärsyttää tuo kinuminen ja mankuminen, eikä se itse pelaaminen. Ehkä me uusien selkeiden sääntöjen myötä selvitään tästä 🙂

Nyt kannattaa alkaa miettimään DIY joululahjoja viimeistään. Kirjoitin paljon viime jouluna ja pääset yhteen kirjoitukseen TÄSTÄ

2 kommenttia

  1. Eräs leijonaemo kirjoitti:

    Meillä on erityislapsi.Hän on kehitysvammainen ja autistinen hän on kehitystasollaan semmoinen pieni lapsi vaikka on 12 vuotias..Hän halusi usein pelata padillä pelejä,semmoisia ihan pienille lapsille suunnattuja.Siinä sitten alkoi käymään vaan niin että kun hän turhautui hän heitti padin.Tätä tapahtui pari kertaa että padit aina hajosi.Päätimme että emme enää anna hänelle padia.Ihan hyvin hän on tottunut olemaan…Ruutuaikaa on se kun hän katsoo televisiosta lasten youtubevideoita.semmoisia lauluvideoita.Ne on välillä päällä siinä taustalla eikä hän aina seuraa niitä,lähinnä sitten kuuntelee.Musiikki on lapselleni tärkeää koska hän ei osaa puhua.hän lauleskelee usein lauluja hyräillen.En ole laskenut kuinka paljon ruutuaikaa menee..Nyt kyllä vähemmän kun ei ole sitä konetta.Itsekin pidän lukemista tärkeänä.Nykylapsia vissiin pelit kuitenkin viehättää enemmän.Nyt kuitenkin lapsemme on tottunut siihen että padejä ei vaan enää ole.Mieheni pelaa joskus harvoin pleikkaria mutta ei juurikaan..Tuntuu että itselläni on enemmän sitä että olen jatkuvasti koneella tai kännykkä on tuossa vieressä .Nykymaailmassa on vaikea rajoittaa ruutuaikaa koska lapsilla on älypuhelimetkin,ja mitä minä olen huomannut tuolla puistoissa ja pihoilla niin monet niitä siellä kantelee ja katsoo.Pieni lapsi ei ehkä niin paljon mutta tietyssä iässä sitten.Meidän lapsella ei ole sitä älypuhelinta eikä hän osaisi sitä edes käyttää.

    • miniswithstyle kirjoitti:

      No juurikin tämä, että ruutuja ja laitteita on jokapaikassa ja se lisääntyy kokoajan. Onhan tuo puhelin ja tietokone itselläkin jo töiden takia paljon käytössä . Pitää vaan löytää kultainen keskitie tämän kaiken keskellä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.