Hae
Jannina Niskala

Koiran kuolema katkaisi jänteen juoksemisesta

Olen kesän aikana treenannut ja juossut enemmän kuin olisin uskonut ilmoittautuessani puolimaratonille keväällä. Juoksemisesta on ollut jopa ehkä hiukan hämmentävän pitkäkestoista ja suunnitelmallista. Luulen että tähän on jääty todella koukkuun, mikä on siis hyvä asia. Viikko sitten kuitenkin tapahtui asioita, jonka takia menetin haluni urheilla ja syöminenkin kärsi pahasti. Jouduimme lopettamaan meidän rakastetun ihanan koiran, Mila the labradorinnoutaja lähti viikko sitten kirmaamaan sinne missä ei ole enää kipuja tai kärsimystä. Jos edessä ei olisi sovittua tapahtumaa, tavoitetta, en luultavasti jaksaisi lähteä lenkille vähään aikaan. Mutta koska tavoite on, olen raahautunut lenkille.

juoksemisesta

 

kesäkuun juoksut

Kesäkuussa tuli vetäistyä juoksulenkkari jalkaan 18 kertaa ja kilometrejä kertyi ruhtinaalliset 102,2km. Mikä on minulle aika WOW! Keskimäärin yhden harjoituksen kesto oli 46minuuttia eli en juossut hirveesti mitään pitkiä lenkkejä. Olen oppinut nauttimaan juoksemisesta uudelleen ja lenkille oli aina mukavaa lähteä. Juoksin enemmän matalan sykkeen lenkkejä, tai ainakin yritin. Syke on vaan niin hiton vaikeeta pitää alhaalla, jos haluaa siis juosta. Kävellessä se menee liian alas ja jos yhtään yrittää juosta syke nousee iloisesti liian ylös.

 

heinäkuun juoksut

Heinäkuussa lenkkarit kävivät jalassa 13 kertaa. Hiukan meidän reissu Legolandiin verotti juoksukertoja. Kilometrejä kertyi kuitenkin enemmän kuin kesäkuussa kivuten 108,2 kilometriin. Tämä kertoo siitä, että lenkit venyivät pidemmiksi mitä kesäkuussa. Keskimäärin ne olivat siinä vajaassa tunnissa mutta yhden pidemmän vetäsin loppukuusta. Tarkoitus oli juosta noin 16 km mutta en halunnut lopettaa vielä siihen vaan juoksin ensimmäisen ns. pitkiksen eli yli 20km. Silloin myös päätin sijoittaa muutaman roposen Salomonin juomareppuun. Lenkin loppuvaiheessa oli niin jano, että olin valmis nuolemaan vettä lammikoista.

juoksemisesta

elokuu alkoi hiukan heikommin

Vaikka olimme niinsanotusti valmistautuneet siihen ettei meidän koira elä ihan niin pitkään mitä labbikset yleensä, koiran kuolema oli lamauttavaa. Pari päivää meni itkiessä ja raivosiivotessa, halusin eroon kaikista koirankarvoista ja muista Milaa muistuttavista asioista. Juoksemista en juurikaan edes miettinyt muutamaan päivään. Jonkinlainen jänne oli ikäänkuin katkennut! Raahauduin kuitenkin sunnuntaina tunnin lönköttelylle vaikka ei olisi yhtään tehnyt mieli. Nyt viikon jälkeen alkaa jälleen sujumaan ja jänne on palautumassa. Hyvä sinänsä, koska puolimaraton on vain kahden viikon päästä.

Yllättäen mun Instagramin reels feed on täynnä juoksu ja pyöräilyvideoita. Koitin kuvata itsestäni yhtä hehkeetä ja näpsäkkää videota ja voi kuulkaa, ei tullut ihan sitä. Se näyttää juuri siltä miltä voisi kuvitella kun 75kg ruho koittaa juosta kevyen näköisesti. Kuvittelin keväällä, että paino varmasti laskee kesän aikana kun aloitin juoksemisen vakavammin. VÄÄRIN. Paino ei ole hievahtanutkaan, minnekkään. Ei sillä etten nyt suoranaisesti ole mitenkään epätyytyväinen omaan ulkonäkööni mutta koita nyt sinä juosta kovaa 10-15km painoliivin kanssa. No ehkä kesän jätskeillä on osuutta asiaan ja niitä olisi syytä vähentää. Ehkä jokupäivä muistutan enemmän juoksijaa ja askel on kevyempi kuin nyt.

Seuraathan juoksumatkaani jo Instagramissa

www.janninaniskala.fi

 

Puolimaraton täältä tullaan!

Pitkästä aikaa jälleen blogin äärellä. Niinkuin monet sen jo tietävät olen vahvasti projekti ihminen ja vihdoin kun sain paperit ulos koulusta maaliskuussa piti alkaa kehittelemään jo seuraavaa projektia. Ja onnekseni löysin juoksemisen ilon jälleen ja menin suoriltaan ilmoittautumaan puolimaratonille elokuun lopulla. Koska pitäähän se tavoite olla, jota kohti treenata niin pysyy joku roti tässä hommassa. Minä en vain jotenkin osaa treenata vain sen hyvän olon ja liikunnan ilon takia. Tai osaan mutta en jaksa sitä kauaa puurtaa. Liikunta tuo minulle kyllä iloa ja hyvää oloa mutta olen ehkä hieman kilpailuhenkinen ihminen ja kaipaan jonkin päämäärän mitä varten treenata. Joten puolimaraton täältä tullaan!

puolimaraton

juokseminen on helppoa vai onko?

Perusperiaatteena juokseminenhan on helppoa ja yksinkertaista, eikö? Lenkkitossut jalkaan ja sitten vaan töppöstä toisen eteen. Minulla juoksukärpänen yleensä puree säiden lämmettyä alkukesästä ja juoksen syksyyn asti. Kun sää menee huonoksi ja pimeäksi, lopetan. Helppoa juoksusta tekee se että, juosta voi melkein missä vain eikä se vaadi älyttömiä varustekavalkaadeja mukaan. Mutta mitä enemmän koitan perehtyä tähän maagiseen juoksemisen maailmaan sitä monimutkaisempaa siitä tuntuu tulevan. Varsinkin jos treenaa jotain tiettyä matkaa tai tapahtumaa varten. Juoksukenkiäkin on tarjolla sen seitsemää sorttia ja vähän erilaiset kengät sopii erilaisille matkoille ja alustoille. Make sense! mutta mitkä sitten on omalle jalalle sopivat tuntuu olevan arpakauppaa. Viimeiset kaksi vuotta olen joussut prismasta ostetuilla niken jollain ihan perus juoksutossuilla ja nyt ostin uudet hieman paremmat niket joissa on enemmän vaimennusta kantapäälle. Juoksu sujuu niillä oikein loistavasti.

 

sykkeistä puhumattakaan

Sykkeet on yks alue mistä en osaa sanoa oikein mitään. En ole niitä juurikaan seuraillut aiemmin tai olen vaan todennut että korkeilla sykkeillä mennään. Latasin Polar flowsta kellooni sellaisen juoksutreeniohjelman jossa juostiin sykkeiden mukaan mutta hommahan oli sillei hankala et en päässyt juoksemaan pitkillä lenkeillä ollenkaan koska, syke piti olla alle 129.  Pitkällä tähtäimellä tuo peruskunnon parantaminen on varmaan todella hyödyllistä mutta nyt kun puolikas on jo niin lähellä eli kuuden viikon päästä niin keksityn nyt sykkeiden sijaan tavoitevauhtiin ja juoksutuntumaan.

Puolimaraton tuli juostua ensimmäisen kerran 11 vuotta sitten Helsingissä ja silloin en muista oliko mulla sykemittaria ollenkaan mukana tai saatikka mitään juoksutreeniohjelmaa. Pisin lenkki taisi olla noin 15km ja sitten vaan juoksemaan puolikasta. Silloin aika oli 2h 8 min. ja nyt en pääse varmaan siihenkään mutta olen tyytyväinen jos pääsen 2h 15 min tai ainakin alle 2h 30min.

puolimaraton

puolimaraton elokuussa

Puolimaraton johon osallistun on Turun Paavo Nurmi marathon ja muistaakseni ilmoittauduin 2h 15min. lähtöryhmään. Olen yhden juossut jo Helsingissä joten oli hyvä vaihtaa vähän maisemia. Ensi vuonna sitten ehkä jonnekin muualle. Viimeksi juoksut jäivät tapahtumaan, koska ajattelin silloin että nyt tavoite olis sillä saralla saavutettu. Tällä kertaa on tarkoitus jatkaa juoksemista ja koittaa parantaa aikaa ensi vuonna. Pieni pieni haave on myös ehkä koittaa juosta tai no selviytyä hengissä kokonaisesta maratonista mutta se on vielä pienenä haaveena vain. Sen voisi lisätä ehkä bucket listiin mitä haluan saavuttaa ennen kuin täytän 40v. Polkujuoksu ja pyöräily ovat myös lajeja joita haluaisin testata enemmänkin mutta vaaranahan tässä on se että innostun liikaa ja kasaan hirveästi erilaisia juttuja mihin mennä ja osallistua.

Juoksumatkaa pystyy seuraamaan melkeinpä reaaliajassa minun instagramissa, joten käy painamassa seuraa nappia. Ja hei pysykää kuulolla janninaniskala.fi sivut avautuvat pian ja sinne on suunnitteilla kaikkea kivaa.